Tässäpä taas paskamainen epäkohta, jonka suhteen en usko olevani ainoa, jota vituttaa. Meinaan koneet. Kaiken maailman masinat, joita koteihin, mökeille ym ostellaan. Saadaanpa mukaan vielä hieno, nykyisin erikseen tulostettava takuukuitti. Sitten viedään kapistus kotiin, availlaan pahvilaatikko, poistetaan muovit, suojakelmut ja -kalvot ja riippuen persoonallisuudesta joko luetaan asennusohjeet tai sitten vain ryhdytään käyttämän masinaa, toivoen, että kaikki menee tuubiin. Ollaan lääpällään hetken aikaa hienosta kapistuksesta kunnes se muodostuu osaksi arkea. Kaikki hyvin.

Kunnes käy kuten kulahtaneessa letkautuksessa todetaan: Kone käy savulla. Kun se pääsee koneesta ulos voi lähteä hankkimaan uutta.

Lapsuudessani koin silloisen, vähän kulutuselektroniikan varsin kestäväksi. Silloin tuon hyperonymin alle saattoi lukea kylmäkoneiden lisäksi television, pyykkikoneen, faijan parranajokoneen ja äidin silitysraudan. Ja pari muuta. Tietokoneita toki alkoi tulla teini-iässä ollessani, mutta ne jätettäköön nyt huomioimatta. Täytyy kyllä todeta, että en muista yhdenkään noista mainituista varsinaisesti rikkoutuneen. Ja jos rikkoutuivat, sai ne kohtuullisen helposti kuntoon vaihtamalla esimerkiksi pyykkikoneeseen rumpua pyörittävän hihnan. Vasta vajaa vuosi sitten pistettiin yksi vanha(!) perintönä parin hajonneen tilalle lopulta päätynyt pyykkikone jatkokiertoon autotallipyykkikoneeksi ja hankittiin tilalle uusi.

Nykyiset koneet sitä vastoin kuulemma tehdään kestämään hieman pidempään kuin takuuaika kestää. Olen kuullut tarinoita siitä, että jotkin komponentit on nimenomaan ohjelmoitu tai rakennettu rikkoutumaan tietyn ajan kuluttua tai tietyn käyttömäärän jälkeen. Muistelkaapa taaksepäin omia hankintojanne... Varmasti löytyy pettymyksiä! Osa koneista vaatii toki jo takuuajan puitteissa huoltoa, kuten meillä ihan lähipäivinä eräs kone. Mutta tästä huolimatta: Vituttaahan se, kun suurella vaivalla hankkimasi rahat investoit koneeseen, joka on rakennettu kestämään vain tietyn ajan - ei "ikuisesti".

Monissa piireissä tämä tosiasia tunnustetaan ja silti meininki saa jatkua. Vaadin muutosta! Perkele! Ei mitään itsetuhoutuvia konkkia tai diodeja. Kunnon priimaa kamaa!

Asia on valjennut minulle entisestään tehtyäni muutamia onnistuneita hankintoja. Typerimpänä ostosputkena kohdallani voin pitää selkeästi Nokian puhelimia. Niistä yksi - yksi! - oli kunnollinen puhelin, loput silkkaa paskaa. Mitä lähemmäksi nykyhetkeä tullaan, sitä surkeampaa tuotosta käsiini sain. Sanotaan nyt soraan se, että paras malli oli muistaakseni 6150. Siinäkin oli yksi "ominaisuus". Se akku hölskyi likeästi, kun kiinnikkeet olivat hieman sinne päin. Mutta siitäkin pääsi eroon, kun laittoi palan paskapaperia puhelimen rungon ja akun väliin. Kyllä, luit oikein! Tämän puhe-elimen myin vielä huutiksessa noin 5 vuotta käytön lopettamisen jälkeen, kun joku kaiffari halusi välttämättä autossaan olevaan telineeseen sopivan puhelimen: väliäkö sillä, oliko akku enää elävien kirjoissa - laturissa se kiinni olisi kuitenkin koko ajan. Surkein - ja kohdallani viimeinen - Nokia oli muistaakseni E75 (Miksiköhän pyrin aktiivisesti unohtamaan näitä mallimerkintöjä?). Puhelimenheittokilpailun voittajakandidaattia sai olla käynnistämässä uudelleen pari-kolme kertaa päivässä miltei uudesta lähtien. Huollossa todettiin, ettei siinä ole mitään vikaa, ohjelmistot asennettiin uudelleen useaan otteeseen ja silti mikään ei muuttunut. Mutta eipä uttakaan saanut tilalle. Nokian kuraan lopullisesti kyllästyttyäni ostin muutosvastarinnastani huolimatta iPhonen. Joka on minulla edelleen! 2,5 vuotta ilman huolen häivää! Ohjelmisto on priimaa ja toimii kuin unelma, rauta on todella laadukasta, akkukin kestää vielä varsin kohtuullisesti huomioiden laitteen iän ja jokin aika otettuani sen osittaisesta suojakotelosta pois puhdistuoperaatiota varten oli laite käytännössä kuin uusi! (Ja joo, joo. Jos sen pudottaa maahan ni heti on lasi rikki... Ei minulla ainakaan noin 5 reilummasta pudotuksesta huolimatta.)

Asioita voi tehdä hyvin ja huonosti. Kuluttajan ei tulisi olla se, joka valinnoillaan vaikuttaa suoraan ostamansa tuotteen odotettuun käyttöikään, vaan tietyllä rahalla tulisi saada tietyntasoista laatua ja toiminnallisuutta. Maailma ei enää toimi ihan niin suorasukaisesti, että sanonta "rahalla saa laatua" pitäisi aina paikkansa. Itse huomaan sen usein myös vaatteissa, kun merkki tai hinta ei ole varsinaisesti verrannollinen kankaan laatuun jne.

Jos siis pian takuulapussa olevan "parasta ennen" -päivämäärän (löytyy myös vaimon vasemmasta nimettömästä) umpeuduttua laitteesi hajoaa, kannattaa pitää etenkin arvokkaampien koneiden kohdalla meteliä asiasta. Kuluttaja-asiamiehillä ja -naisilla sekä kuluttajaneuvonnassa yleensäkin on hyviä vinkkejä siitä, mitä voisi kenties vielä tehdä. Ja ottakaa nyt saatana ainakin yhteyttä laitevalmistajan kotimaan edustajiin huomatessanne laitteessa jotakin omituista ennen takuuajan umpeutumista!! Yleensä nämä jää heidän rekistereihinsä ja voit vedota koneen rikkoutuessa siihen, että olet jo hyvissä ajoin ollut asian tiimoilta yhteyksissä asiakaspalveluun tms. Muuten voi vaikka vähän vitutella jossakin kohden.

Sen kummemmitta kiroilemisitta tällä kertaa, takaisin fudiksen ääreen. Japanin high-tech -pallopojat juoksevat kentällä karkuun Kolumbian huumehöyryisiä potkupalloilijoita. (Nyt on jonkin ihan muun asian kanssa sen verran jännät paikat, että säästän paukkuja sen käsittelemiseen ja jätän sadattelut tuonnemmaksi. Otetaan taas omasta tyylistä niskalenkkiote ensi kerralla.)