Tervehdys taas kaikille pitkästä aikaa! VIttumaisen kiirettä on pidellyt, mutta onneksi kesä alkaa lämmittää ja duunikiireet hellittää. Vielä kun saisi kakarat pesästä... No, ehtiipähän tässä nyt silti suoltaa satunnaisesti pari riviä sontaa tännekin.

Ajattelin tällä kertaa puuttua ihmisten kielenkäyttöön. Ja sitten sinä kukkahatussa oleva mummu siellä takapenkissä, joka haluaa kiroilemiseen puuttua: painu vittuun! Aion kirjoittaa muutaman rivin oikeakielisyydestä. Se kun on asia, joka nyppii säännöllisesti. Tai ei se oikeakielisyys, vaan sen puute. Kirjoitan tämän jutun silläkin riskillä, että jossakin aiemmassa kirjoituksessani olen kieltä leväperäisesti käyttänyt. Mutta mitä sitten!? Saan olla jotakin mieltä ihmisten suoranaisista kielivirheistä, jos niin haluan!

Otetaan nyt ensin käsiteltäväksi yllä oleva otsikon lause: KUKA tuolla tavalla kysyy? Mitä? Hä? Turkulaiset on sen verran vinksahtanutta sakkia kaikkinensa, että sanokoon puolestani "Ketä se on?". Mutta tarvitseeko puoli saatanan nuorta sukupolvea kulkea ympäriinsä kyselemässä "Ketä, ketä, ketä?" Se on vittu "KUKA"!! "Kuka se on?" Siinä teille lause kotiläksyksi! Haloo! "Ketä se on..." kaipaa jälkeensä vielä sanan tai pari; vaikkapa sanan "hässinyt". Ja kysymysmerkin! Jumalauta! (Tässä kohden olen kohtuullisen varma, että rollolainen finninaamanisti laittaa mulle viestiä vastineeksi tälle kirjoitukselle, kirjoittaen puolet sanoista yhteen, jättäen välimerkit käyttämättä, kysyen "Ketä sä oot? Mä tuun pistään sua nekkuun!" Mutta kun minua on vain yksi! Ja sinulle en karkkejani anna, saati että minulla moinen olisi ruumiinosana!)

Just. Kukkahattuinen mummo vieläkin mussuttaa kiroilemisesta. Ymmärrän. Teenpä yhden asian selväksi: Minä. En. Kiroile. Siviilissä. En kiroile työpaikallani. En kiroile lasteni kuullen. (Olenhan jo ensimmäisessä blogikirjoituksessani todennut olevani nk. "hyvä isä".) En kiroile asiakaspalvelijoille enkä yleensäkään kenellekään. Mutta täällä kiroilen. Ja itsekseni kiroilen aivan saatanasti! Miksikö? kysyy kukkahattumummo. No siksi, koska haluan. Täällä voin kiroilla ihan vain jo siksi, että kenenkään ei tarvitse kiroiluani pidempään sietää kuin juuri sen verran kuin haluaa. Kunkin selaimessa on onneksi painike, jolla pääsee taaksepäin Vuodatuksen etusivulle klikkaamaan itsensä "Lauran jumppablogiin" tai "Jeesus on pelastajani" -blogiin. Mä kiroan täällä siksi, koska osaan! Osaan sijoittaa kiroilemiseni oikeanlaiseen kontekstiin ja antaa sille mielessäni sen ansaitseman voiman. En - jumalauta - kulje pitkin katuja kavereideni kanssa käyttämässä v-sanaa tyhjän takia, kuten se toinen puoli suomenkielisestä nuorisosta. Mutta jos heidän takanaan kävelevät, elämäänsä myös kyllästyneet vanhempansa käyttävät kieltä vähintäänkin samalla tavalla kuin kupeensa hedelmät, en ihmettele lainkaan mistä kielenkäytön malli tulee ja minne se menee. Ja nyt: mummo on hyvä ja istuu alas ja rauhoittuu siellä takana. Tai klikkaa sitä nappia. Miksi ihmeessä tänne blogille ylipäätään erehdyit? Läsnäolosi saa minut kiroilemaan itsekseni.

Otetaan vielä yksi kielenkäytön varsinainen kukkanen esimerkiksi. Ei ole pitkäkään aika siitä, kun televisiota katsellessani kanavanvaihtelua suorittava sormeni kramppasi ääniaaltojen aiheuttamaan impulssiin. Televisiosta tulleet sanat "Annetaanpa Jussille iso käsi!" kolahti suoraan somaattiseen hermostoon, lähettäen ojentamiskäskyn sormelle, eliminoiden samalla kanavanvaihdon etäisenkin mahdollisuuden. Samalla hetkellä autonominen hermosto ryhtyi toimintaan, joka johti ennätysvauhdilla iskevään, tylpän astalon lailla ohimoita hakkaavaan pääkipuun. Tämä puolestaan johti siihen, että kauko-ohjain oli pakko siirtää oikeasta kädestä vasempaan ja sulkea televisio hallitusti, mutta nopeasti. Olen tavattoman tietoinen englantilaisten sanonnasta "Let's give him a big hand!" mutta että se olisi noinkin sanatarkkana käännöksenä siirtynyt suomen kieleen on jotakin niin vastenmielistä, ettei sille löydy edes sanoja. Kiroilemiseni tuntuu moisen kielellisen raiskauksen jälkeen miltei sulosointuiselta livertelyltä. Toivottavasti tätä juttua lukee nyt joku muukin kuin se kukkahattutäti. Joku vaikka sellainen, jolla on vaikutusvaltaa kielenhuollollisissa piireissä. (Ai niin, se mesta on täynnä kukkahattutätejä!) Olisitko aiemmin kirjoittamastani huolimatta niin ystävällinen ja veisit terveiset asianmukaisiin instansseihin: "Lopettakaa vittu se suomen kielen raiskaaminen!" Ja jos joku menee moisen minun ulottuvillani sattumaltakin sanomaan, lupaan olla kovakourainen ja/tai vähintäänkin äärettömän epäkohtelias antaessani välitöntä palautetta.

Lehmän paska (meillä päin sitä kutsuttiin aina liukumiinaksi) on joissakin olosuhteissa varsin kaunis asia. Mutta jos sellaista tai jotakin siihen verrattavaa alkaa jopa valtakunnallisilla kanavilla pursuamaan juontajien/ohjelmavetäjien suista, olen mielestäni oikeutettu olemaan maksamatta yleisradioveroa. Laitetaan saman tien kaupantekijäisiksi vielä verokevennyksiä koko kansalle ainakin sen verran, että saadaan palkattua juontajanpaska tekemään jotakin, missä hänen ei tarvitse suutansa avata - ainakaan puhuaksensa. Vaikka ovitoppariksi Munkkiniemen Heselle. Miettiköön siellä sitten "Ketä se oli, joka tätäkin ehdotti? Annetaanpa kaverille iso käsi!" Helvetin taliaivo!