Noniin... Oon tässä seuraillut tuota Ukrainan ja Krimin tilannetta puolivillaisesti. Sinänsä mua ei kiinnosta niin hirveästi, mutta kun hulluutta ja vääryyttä leijuu kuvottavaksi lemuksi asti ilmassa jo pelkästään median saastutuksen ansiosta, niin eipä siltä oikein voi välttyäkään. Yksi asia mikä mua vituttaa tässä kaikessa on se, että suurissa konflikteissa asioilla on tapana kulminoitua yksilöihin ja heidän ajatusmaailmoihinsa. Historia on osoittanut useaan otteeseen, että yksilöt ovat monessa mukana puhuttaessa eri aikakausien suurista tragedioista. Niin tässäkin.

Lienee turhaa luetella Hitlereitä, Neroja ym. suurmiesten leimauksia tässä kohtaa. Kukin tietää historiasta sen verran kuin on itse katsonut tarpeeksensa opiskella. Mutta yhtä kaikki, jokaisessa tapauksessa kansakunta on antanut johtaa itsensä tilanteeseen, josta ei ole ulospääsyä muutoin kuin suurten mullistusten kautta. Vertaisinkin kansaa sopulilaumaan, kuten Kekkonen jo aikoinaan nimitti toimittajia. Kun yksi tekee jotakin, tiivistyy joukoissa typeryys ja rohkeus vastustaa auktoriteetteja, mikä puolestaan johtaa massiivisiin ongelmiin.

Aina välillä kritisoidaan tätä meidän pohjoismaista tapaa hoitaa asioita: milloin se on joustamaton, milloin hidas. Toisinaan ärsyttää iänikuinen konsensuksen tavoittelu ja joskus ollaan ylipäätään opposition puolella jo pelkästään siksi, että ei tiedetä asioista tarpeeksi tai nähdä kokonaisuuksia. Väittäisin kuitenkin, että mikäli suomessa vielä elelisi jonkinasteinen Kekkonen, ei kansa häntäkään kovin hyvällä katsoisi. Eikä se olisi hyväksikään, olisi hän kuinka taitava johtaja tahansa. Ongelma vahvan hallitsijan kohdalla piilee vallan keskittymisessä.

Haluaisin vain sanoa, että puolustuspuhe tälle meidän demokratiallemme tässä kohden on paikallaan. Mikäli välillä kokoomuslaisten jutut vaikuttaa mielenvikaisilta, niin osaa ne persutkin kohtuullisen kummallisia ajatuksia ilmoille loihtia. Valtapuolueilla ei tällä hetkellä ole yhtä, vahvaa ja autoritääristä johtajaa, poislukien kenties persujen Soini. Mutta hänenkin suosionsa salaisuus on vanhanaikaisessa ajattelussa, joka houkuttelee perinteisesti ajattelevia keskivertosuomalaisia. Monimutkaisiin asioihin löytyy yksinkertaisia ratkaisuja. Sellainen se vituttaa ja pelottaa samalla. Sellaiset johtajat ovat vieneet sopulilaumoja kohti kallionkielekkeitä ennenkin.

Jos johtaja pyytää sinua hyppäämään, kysytkö vain "Kuinka korkealle?". Mietipä asiaa.